Elämme tässä ja nyt

[zummer]

Periaatteessa käytän kännykkää melko vähän, mutta en kuitenkaan voisi elää ilman sitä. Kännykkä tuo itselleni turvallisuuden tunnetta, kun se on mukana. Lisäksi tiedän, että muut ihmiset pystyvät tavoittamaan minut ja minun on helppo ottaa yhteyttä muihin ihmisiin.

Olen internetissä päivittäin. Netti on minulle erittäin tärkeä väline, jonka avulla pidän yhteyttä muihin ihmisiin, seuraan ajankohtaisia asioita ja etsin uutta tietoa. Äkkiseltään ajattelisin, että ilman nettiä olisi vaikea olla, mutta on sekin tullut todettua, että pärjään ilman sitä. Pystyn siis tarvittaessa sopeutumaan elämään ilman päivittäistä teknologiaa.

[arvot67]

Vaikka nyt olenkin netissä, niin hyvin pystyisin elämään ilman sitä. Kännykän unohdan monta kertaa kotiin ja ajattelen, että ennen lankapuhelimen aikaan minua ei saatu aina kiinni, niin ei se haittaa jos ei nytkään. Vastaajaan voi jättää viestin jos haluaa tai soittaa sitten myöhemmin uudelleen. Toki mieheni hermostuu kun ei saa mua kiinni ja pelkää, että minulle on käynyt jotain.

[adia]

Puolisoni on niitä ihmisiä, jotka eivät välitä aina vastata kännykkään. Itsekään en aina haluaisi tai jaksaisi vastata, mutta ylensä uteliaisuus voittaa. Jos unohdan kännykän kotiin, olen iloinen, että minulla on hyvä syy pitää vapaata puhelimesta

[kuningas]

Asun tilapaisessti ulkomaalla ja olen nyt ollut pari viikkoa ilman televisiota kun tv:ni hajosi eika vuokraisanta ole korjannut asiaa. Samoin olen kaytannossa ilman kannykkaa, koska puhelut ovat niiiiin kalliita. Onneksi on toissa internet, muuten olisi ihan pihalla. Mutta hyvin tassa parjaa, jaa aikaa muuhunkin, esim. liikuntaan.

[koivu]

Nykyään tarvitsen työelämässä päivittäin kännykkää ja nettiyhteyttä. Minun tarvitsee olla helposti puhelimen päässä tavoitettavissa ja netissä täytyy seurata ainakin sähköpostia.

Ei tarvitse ajatella kuin kymmenen vuotta taaksepäin, jolloin elämä oli puhelimen ja netin suhteen ihan erilaista. Nykyajan maailmanmenoon on vain yritettävä sopeuta mahdollisimman nopeasti.

[Martti Puohiniemi]

Keskustelu "tässä ja nyt elämästä" on ollut erittäin kiinnostavaa. Vajaassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut oleellisia muutoksia ihmisten välisessä kommunikaatiossa. 30-vuotias saattaa tuntea itsensä dinosaurukseksi joutuessaan esimerkiksi vanhan ajan kirjoitustyylistä, niin kuin Adia osuvasti kirjoitti.

Millaisia muutoksia "tässä ja nyt elämä" on jo aiheuttanut ihmisten väliseen kommunikointiin?

[esk80]

On uskomatonta miten on kasvanut kännykkään kiinni. Internettiä ilman voin olla pitkiäkin aikoja, koska sitä ei minulla kotona ole, mutta ilman puhelinta tulee orpo olo. Ulkomaille matkustaessa se tosin menee automaattisesti kiinni ja jää majapaikkaan.
Toisaalta vaikka itse kännykästä on tavallaan riippuvainen, ärsyttää olla aina tavoitettavissa. Esimerkiksi lehtimyyjistä harvat enää kysyvät voitko puhua, eivätkä hyväksy vastausta ettei nyt ole aikaa. Oletus on, että jos on aikaa vastata, pitäisi olla aikaa myös puhua..
Monesti olemme ystävien kanssa jutelleet, miten ennen pärjäsi kun kaikilla oli vain lankapuhelimet, eikä todella saattanut tavoittaa toista moneen päivään. Tai miten lapsena pyöräiltiin kaverin luo jopa monen kilometrin päähän ja käytiin kysymässä "voitko olla tänää mun kaa?" ja jos ei sopinut, niin pyöräiltiin sitten vaan kotiin. No big deal.
Äiti monesti sanoi, että et kyllä soita kun asuu noin lähellä vaan menet käymään. Kuinka monen äiti tänä päivänä käyttää tuollaista lausetta..

[kanta-asiakas]

Tämä onnistuu ainakin matkaamalla ulkomaille. Kun menee kauemmaksi lomalle, ei tule ajateltua nettiä tai kännykkää. Riittää että lähettää viestin jossain vaiheessa kaksi viikkoa kestävältä lomalta että kaikki hyvin.

[syksyinen]

Kun kännykkä ja netti ovat saatavissa, on minun vaikeaa olla ilman. Kyllä se suututtaa, ku menee tietokoneelle eikä netti toimikaan! Kun sinne haluaisi niin kovasti! Kotona saattaa välillä olla todella tylsää, jolloin helposti myös iskee tyhjyyden tunne. Netti on silloin tekemistä ja ajanvietettä.

Jos kuitenkin lähden paikkaan, jossa ei edes ole tietokonetta ja on koko ajan itsestään selvää, etten pääse nettiin, ei se ole niin suuri ongelma.

Olen huomannut, etteivät tärkeät vastaukset välttämättä löydy koneelta. Aikaisemmin, kun olin masentunut ja epätoivoinen, yritin aina löytää vastausta ja apua netistä. Eihän sitä löytynyt. Netti on kuitenkin hyvä tapa etsiä esim. lääkäripaikka ja puhelinnumero, jolloin avun hakeminen helpottuu.

Ilman kännykkää pärjääminen on kyllä paljon vaikeampaa! Itselläni ei esimerkiksi ole muuta herätyskelloa, joten olin kyllä vähän paniikissa, kun kerran unohdin kännykän töihin. Miten minä nyt herään seuraavana aamuna ajoissa? Sitten keksin, että soitan jollekin ja pyydän soittamaan aamulla minulle... kunnes tietysti tajusin, ettei minulle voi soittaa.

Uskon, että maailma kuitenkin toimisi ilmankin kännyköitä. Toimihan se ennenkin. Tarvitsisi vain vähän aikaa sopeutumiseen. Kuten kotipuhelimet ja puhelinkopit takaisin!

Omaan kommunikointiini nämä vaikuttavat sillä tavalla, että annan itselleni luvan olla pelkuri. Jos en ole vähään aikaan pitänyt ihmiseen yhteyttä, on helpompaa mailata kuin soittaa. "Olet tärkeä" on helpompi kirjoittaa kuin sanoa päin naamaa. Joskus olisi ehkä hyvä lähteä pyörällä polkemaan sinne kaverin luo puhumaan asioita.

Toisaalta, jos on masentunut tai ahdistunut, ei sitä lähtisi pyöräilemään. Tapanani on ajatella "parempi tekstiviesti kuin soittamaton soitto, parempi maili kuin kirjoittamaton kirje".

[hanu]

Ei ole. Suurin osa ihmisistä ei ole koskaan osannut suunnistaa. 

[Jomppeli]

Näin joulun alla yksinäisyys vanhojen ihmisten keskuudessa usein tiivistyy. Itsekin olen yksineläjä. Musiikki antaa minulle turvallisuuden tunnetta. Onhan se taas tämäkin joulu viettettävä niin hyvin kuin voi. Maailman mullistukset eivät minun joulunviettooni juurikaan pääse tunkeutumaan. Rauha maassa.

[Kisutar]

Joo,

mä tuun kyllä hyvin toimeen ilman nettiä ja kännykkää henk. koht. elämässä, mutta töissä ja työnhaussa ne ovat kyllä ensiarvoisen tärkeitä. Sen olen oppinut, että pistän kaikki puhelinnumerot myös paperille, joskus jos luuri hukkuu tai varastetaan, niin kenenkään numeroita ei sitten ole.