Rakastan yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyys on minun kaltaiselleni yybersosiaaliselle ihmiselle melkolailla henkireikä.
Minä ihan tosissani
nautin ihmisten seurasta ja keskustelu kassaneidin kanssa saattaa ihan oikeasti "pelastaa päivän" piristämällä.
Näin ei todellakaan ole aina ollut.
Moni asia kohdallani on muuttunut radikaalisti ja yhteisöllisyyden arvostaminen on yksi näistä asioista.
Olen tietenkin aina ollut sosiaalinen, -tietyt perusasiat eivät muutu-,
mutta nuorempana (jopa pelkäsin) muita ihmisiä ja epäluottamus oli todella suuri erilaisia yhteisöjä kohtaan.
Yhteisö oli minulle yhtäkuin kultti,
jotain, jota tuli karttaa.
Aiemmin keskustelussa mainittiin tälläinen asia, että nuoret ovat yksilöllisempiä ja varttuneemmat ihmiset kallistuvat yhteisöllisemmiksi iän myötä.
Uskon, että tähän suuri(n?) syy on lasten saaminen?
Ainakin omalla kohdallani lasten tulo pakotti minut ulos itsestäni, muiden samankaltaisten pariin,
-yhteisöihin.
Rakastan afrikkalaista sanontaa "Yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä", sillä se kuvastaa yhteisöllisyyttä ja sen tarvetta niiiiin hyvin.
Yhteisöä ei ole (tietenkään) ilman yksilöitä. Uskallan kuitenkin väittää, että myöskään yksilöä ei ole ilman yhteisöä.
Tarkoitan sanoa, että ilman yhteenkuuluvuuden tunnetta ihminen, yksilö, ikäänkuin kuihtuu tai pahimmillaan jää koskaan syntymättä "itsekseen",
ja on selvää, että "paatuneinkin" eristäytynyt/eristetty yksilö (vähintääkin)
kaipaa yhteyttä edes johonkuhun samankaltaiseen ihmisryhmään.
Jäi tämä kaipaus sitten täyttymättä tai ei.
Omalla kohdallani olen hyvin vahvasti yhteisöllisyyden puolella ja näen eri yhteisöt, -niin virtuaali,kuin konkreettiset "reality"-yhteisötkin-
varsin arvokkaana asiana.
Webbiyhteisöissä on se hyvä puoli, että niissä menestyy helposti sellainenkin, joka ei normaali arjessa ole suosituinta seuraa;
Samaan aikaan tämä fakta on myös webbitodellisuudessa toimivien yhteisöjen varjopuoli.
Et todellakaan koskaan tiedä, millainen ihminen bittiyhteyden toisessa päässä todellisuudessa on.
On toisaalta ihanan turvallista, että voit lähes nimettömänä kysyä kuinka "tyhmää" asiaa tahansa eri palstoilta, esim.lapsiin liittyvältä palstalta että "Meidän muksu ja koko keittiö täynnä tota hempatin pulveria: Kuinka äidinmaidonvastiketta tulee käyttää" (ja saada vastaukseksi että "lisää jauheeseen vettä, kuten ohjeessa lukee"..)
-kuin myös hirmuisen ikävää, että esim. deittipalstoilta ja keskustelufoorumeilta löytää ihan tavalliset taatelintallaajat ties minkälaisia "kimppakiva-yhteishyvä-seuroja" ja mielipuoli stolkkereita riesakseen, kun yrittävät löytää ihan vain seuraa/kavereita.
***
Tämä näkyy selvästi esimerkiksi maailman tapahtumien uutisoinnissa, joiden suhteen netissä tapahtuva keskustelu on monasti kiinnostavampaa kuin median nettiviittauksiin perustuvat jutut.
Koska kirjautumiseni alkaa vanhenemaan, palaan tuohon lainaukseen ihan kohta,
mutta alkusoittona sanoisin, että minun mielestäni nykyajan uutisointiin ei edes voi luottaa.
Niin lööppikeskeisiä, kuin korruptoituneitakin alkavat kotimaan mediamme olemaan, että oma kokemukseni on, etten edes luota niihin enää.
Puhumattakaan siitä tosiasiasta, että harvassa enää nykyään ovat ne toimittajat, jotka pystyvät asioista kiihkottomasti uutisoimaan.
Kiihkottomalla tarkoitan sitä, että kykenee uutisoimaan asian ilman, että oma henkilökohtainen (tai aseman/edustamansa tahon) mielipide paistaa sadan kilometrin päähän.
Niin:
Nykyajan yhteisöllisyys näyttää olevan
nykyajan yhteisöllisyyttä ja allekirjoittaneen mielipide on,
että taitaa olla ihan hyvää vastapainoa nämä nettifoorumist sun muut kaikenmaailman uutisoinneille ja lööpeille, joita pitkin poikin saa lukea.
Kanssakäyminen ja vuorovaikutus on aina plussaa, vai mitä?
